– Ihan hyvin sä äiti ajat. Kunhan vielä otat käsijarrun pois päältä.

Vaihdoin hetki sitten autoa. Uuteen oli ilmiselvästi hieman totuttelemista.

Mutta olin kaukaa viisas: en mennyt yksin hakemaan autoani kaupasta, vaan otin 15-vuotiaan poikani mukaan. Hän sai kuulla ja nähdä kaikki myyjän esittämät ohjeet. Kun kuljetan poikaa, voin kysyä häneltä neuvoja.

Apurin paikalla istuvalla on auttamisvelvollisuus, eikö niin? 

Todella tukalissa tilanteissa soitan kuitenkin miehelleni. Siihen tulikin tarve heti toisena uuden auton käyttöpäivänä.

– Älä naura. Nyt on hätä. Tämä auto ei liiku täällä parkkipaikalla minnekään.

Puolisoni hoiti asian hienosti. Hän ei yhtään hörähdellyt, vaan neuvoi vaihe vaiheelta.

– Sammuta virta. Nouse ulos autosta.

– Lukitse ovet. Odottele ja hengittele rauhassa.

– Ota siis rauhallisesti. Aloita sitten alusta.

Ohjeet jatkuivat ja liikkumattomuuden syykin selvisi. Piti muistaa painaa jarrua.

Automaattivaihteisen auton käyttö on mielestäni epäloogista: miksi jarrutetaan, kun halutaan lähteä liikkeelle?

Samoin erilaisilla kuvasymboleilla varustetut nappulat ovat haasteellisia: höyryävät nuolet saattavat tarkoittaa takalasin lämmitystä, mutta toisaalta ne voisivat aivan yhtä hyvin merkitä sisäilman kiertoa – tai tehostettua ilmanvaihtoa. Ainakin minun ja erään ystäväni mielestä.

Yhdessä autossa luulin tiettyjen numeroiden tarkoittavan lämpötilaa, mutta sitten paljastui, että ne kertoivatkin auton näkemyksen siitä, millä vaihteella minun olisi kannattanut ajaa.

Onneksi läheisimpien ihmisten (ja käyttöohjekirjan, jos sitä vaivautuu lukemaan) lisäksi hyviä neuvoja saa myös ammattiauttajilta.

Esimerkiksi pian sen jälkeen, kun olin muuttanut edelliseen asuntooni, eksyin naapurikunnan puolelle. Ajoin tien sivuun ihmettelemään. Ei kulunut montaakaan minuuttia, ennen kuin poliisi sattui paikalle ja koputti ikkunaani.

– Onko rouvalla joku ongelma?

Poliisi auttaa: myös kertomalla reitin kotiin. Pidän poliiseista.

Sitä paitsi en koskaan ole saanut ylinopeus- tai mitään muitakaan sakkoja. Vaikka poliisi on pysäyttänyt minut monesti muutenkin kuin puhallutusratsioissa.

Kerran esimerkiksi tuli sanomista siitä, että valoja käyttämällä autoni näkyisi paremmin pimeän talvi-illan liikenteessä. Nerokas neuvo: samalla sain myös kojelaudan mittariston näkyviin!

Kuulemma perheeni miehet ovat joskus hekotelleet minulle selän takana. Ja ovat he välillä virnuilleet ihan suoraankin. Ei se mitään. Mukavaahan heitä on viihdyttää. Jaettu ilo on paras ilo.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 27.3.2019.