Olen kuulemma pihi. Saita. Höpsistä, enpäs ole, ainakaan omasta mielestäni. Olen vaan järkevä ja tarkka rahoistani.

Vai olenko sittenkin kitupiikki? Tässä muutama sen suuntainen todiste.

  1. Muovipussit pitää mielestäni säästää ja käyttää uudestaan. Olen pessyt erilaisia pussukoita ja asetellut niitä kuivumaan ympäri asuntoa sillä seurauksella, että niihin on meinattu kompastua. Vaarallista piperrystä? No en minä sentään roskapusseja huuhtele.
  2. Tahdon isoissakin kaupungeissa pysäköidä autoni mieluummin maksuttomalle kuin maksulliselle parkkipaikalle, vaikka maksuton olisi kaukana matkani kohteesta. Kyllä minä ehdin ja jaksan kävellä. Sitä paitsi hyötyliikunta on terveellistä ja rankemmista treeneistä palauttavaa. Melko usein olen tilanteessa, jossa pelästyn puhelimeeni asentamaani hälytystä: kiekkopysäköintiaika päättyy pian. Juoksen. Mutta hei ähäkutti kaikki yksityisautoilun vastustajat ja hankaloittajat, en taaskaan joutunut pulittamaan mitään parkkiajasta!
  3. Muutkin palvelumaksut kannattaa minimoida. En käsitä, miksi esimerkiksi joillekin pankeille pitää nykyään maksaa nettitunnuksista, vaikka nämä pankit itse tahtovat asiakkaansa verkkoon. Kaikille ei tarvitse maksaa. Saamani perustelu, että alennuksia listahintoihin olisi nyt työlästä antaa, on mielestäni samaa naurettavaa sarjaa kuin se, että asiakas tuo kengissään kuraa konttoriin. Pitäkää puhtaat lattianne! Etujen huonontuminen ei ole pelkästään naurun asia. Toinen pankki saattaa pian saada minusta töitä ja asiakkuuden.

pastedGraphic.pngMaksan kyllä mielelläni monesta erinomaisesta palvelusta, esimerkiksi kampaajalleni ja kuntovalmentajalleni. Rahasta on iloa silloin kun sitä käyttää. Mutta jos luette tämän, niin älkää kiitos silti minulta pyytämiänne hintoja ainakaan paljoa korotelko.

Voidaan perustellusti todeta, että keskityn säästämisinnossani epäolennaisuuksiin. Jos auto-ostoksilla olisin käyttänyt vaikkapa vain puolet siitä rahasta, jonka panostin nykyiseen kulkuneuvooni, olisin säästyneellä summalla voinut saada vaikkapa puoli miljoonaa muovipussia, kymmenen vuoden ympärivuorokautisen pysäköintioikeuden Tampereen keskustasta tai tuhannen vuoden verkkotunnukset nykyisestä pankistani.

Niinpä. Olen yhtäältä saattanut toimia järjettömästi ja väärän mittaluokan asioihin keskittyen. Toisaalta pohdin, että mihin ihmeessä tarvitsisin noin montaa muovipussia – tai noin pitkäaikaista pysäköintiä tai verkkopankkia? Tällä logiikalla minun oli sittenkin fiksua ostaa itselleni hyvä auto.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 3.3.2021