– Oletko paikallisia? minulta kysyttiin tänä syksynä ylöjärveläisen kioskin jonossa.

– En. Ei kun olen… Nykyään… vastasin hämmentyneenä omasta ensireaktiostani. Olin muuttanut tänne kesällä ja kotiutunut hyvin. Silti uusi kotikaupunki ei vielä lokakuussa tullutkaan aivan selkäytimestä, vaikka niin olin luullut.

– Kuinka niin? jatkoin keskustelua.

Kysyjä tahtoi tietää reitin erääseen leirikeskukseen. Kyse ei ollut turvapaikanhakijoiden hätämajoituksesta, vaikka se ensimmäisenä mieleeni tulikin, vaan kysyjän auton takapenkillä odottaneiden lasten syyslomanviettopaikasta. Oikea kohde löytyi puhelimeni karttaohjelmalla ja kysyjä oli tyytyväinen.

***

Myös minä olen tyytyväinen. On ilo asua Ylöjärvellä. Vaikka paljon on vielä tekemättä, olen silti jo melko nopeasti tutustunut useisiin upeisiin ihmisiin. Minut on otettu mukaan monenlaiseen toimintaan. Verkottuminen on alusta asti ollut mutkatonta.

Jossain määrin toki lienen kaupunginjohtajan puolisona etuoikeutettu, kun sitä kautta pääsen automaattisesti avecina osallistumaan laajasti eri tilaisuuksiin. En silti usko ylöjärveläisten suuren enemmistön hyljeksivän ketään tänne tulevaa, joka aktiivisesti haluaa osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.

***

Vaikka taloustilanne sekä muualla maalimassa että Suomessa on haastava, Ylöjärvellä on mielestäni innostava ja innostunut tekemisen ilmapiiri. Olemassa olevat mahdollisuudet pyritään näkemään ja hyödyntämään. Uusien toimintatapojen kokeilemiseen kannustetaan.

Uskon, että opiskelu ja työnteko ovat pitkällä tähtäimellä kannattavia, vaikkei lyhyellä aikavälillä aina siltä tuntuisikaan. Parasta mielestäni on, jos työntekijä on kiinnostunut siitä mitä tekee ja haluaa myös kehittyä työssään. Jos näin ei jostain syystä ole, voi miettiä, mitä asialle itse pystyy tekemään: voiko tilanteesta ja työstä oppia jotain ja voiko työtä kenties vaihtaa. Jos – ja usein kun – vaihtoehtoja löytyy, toivotan näiden kysymysten kanssa painiskeleville rohkeutta tehdä omannäköisiä valintoja.

***

Olen kokenut Ylöjärven erittäin yrittäjämyönteiseksi. Muun muassa siksi uskallan nyt itsekin noin kymmen palkkatyövuoden jälkeen aloittaa oman pienimuotoisen yritystoiminnan. Luonnollisesti se sisältää monenlaisia riskejä, mutta niin sisälsi jo tänne muuttaminenkin.

Yrittäjä ei koskaan voi menestyksekkäästi toimia yksin. Asiakkaiden lisäksi yrittäjä tarvitsee laajan kontaktiverkoston yhteistyökumppaneita ja vertaistukea. Yrittäminen on yhdessä tekemistä, vaikka muodollisesti yrittäjä voikin toimia yksin. Näiden olosuhteiden koen Ylöjärvellä olevan kunnossa: loppu on pitkälti yrittäjästä ja yritysideasta, mutta mahdollisesti hieman myös tuurista kiinni.

***

Tulee uusi kaupunkilainen miten ja mistä tahansa Ylöjärvelle, niin kotiutuminen vaatii tutustumista ja verkottumista. Toisaalta sen kummempaa ei välttämättä tarvitakaan. Lähes mihin tahansa omassa kotikaupungissa tapahtuvaan toimintaan mukaan lähtemällä pystyy melko takuuvarmasti kiinnittymään uuteen arkeen. Kysykää vaan uudestaan, olenko paikallisia, niin lupaan epäröimättä vastata olevani.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 22.12.2015