Väsyttää. En jaksaisi vastata – en soittoihin enkä viesteihin. Mitä ne taas minusta haluavat? Ei tunnu olevan mitään annettavaa.

Tahdon olla yksin: liikkua, lukea ja mietiskellä. Vähitellen voimaannun ja motivoidun uudelleen. Sitten taas mieluusti keskustelen ja esiinnyn, koska oikeasti minulla on halutessani mainiot vuorovaikutustaidot ja paljon jaettavaa osaamista.

On erittäin antoisaa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Jokainen kohtaaminen opettaa jotain uutta. Useimmat henkilöt ovat vieläpä mukavia, hyväntahtoisia ja avuliaita.

Tosiystävät ovat tietysti arvokkaita. Tarvitsen heitä.

Kaikki työt, joita olen tehnyt, ovat olleet tavalla tai toisella asiakaspalvelua. Mikä työ nyt ei olisi? Kuka nykyään kehtaisi sanoa, ettei työssään palvele ketään tai mitään?

Lisäksi olen hakeutunut lukuisiin luottamustoimiin ja talkooporukoihin. Niissä pääsen vaikuttamaan hyvin käytännönläheisesti ihmisiin ja heidän arkeensa.

Silti ”kohtaamisista saan valtavasti energiaa” -tyyppiset väitteet eivät ainakaan minun suustani ole totta. Rehellisesti sanottuna energiani päinvastoin vähenee lähes kaikessa kanssakäymisessä.

Tähän on luonnollinen selitys. Olen melkoinen introvertti.

Yleistäen saatetaan todeta, että introvertti on sisäänpäin kääntynyt ja syrjäänvetäytyvä. Vastakohta eli ekstrovertti taas nauttii keskipisteenä olemisesta ja kokee myös olevansa siinä taitava. Introvertti palautuu rasituksista yksinään, ekstrovertti taas muiden seurassa.

Useimpien persoonallisuudessa on kummankin tyyppisiä piirteitä. Niin minunkin. Elämä ei ole yksinkertaista eikä suoraviivaista. Se on hienoa.

Myös nykytutkimusten tulokset rohkaisevat. Niiden mukaan ihmisten kanssa toimiakseen ei tarvitse olla ekstrovertti.

Nimenomaan ja erityisesti introvertti voi olla sekä varsin taitava puhuja että kuuntelija – ja siten soveltua vaikkapa esimieheksi tai johtajaksi. Sellaisissa tehtävissä on tärkeää, ettei huolimattomasti hölise mitä sattuu ja jätä muita huomioimatta. Introvertti harkitsee, tarkkailee ja ennakoi.

Introvertin täytyy vaan pitää huoli siitä, että yksinolollekin jää riittävästi aikaa. Jos on saanut fiksun kumppanin, hän kyllä ymmärtää kotona.

Koska tämäkin persoonallisuuden piirre yleensä periytyy, myös perheen lapsi mitä todennäköisimmin alkaa varata kalenterista tilaa sille, että asunto on vain hänen käytössään.

Mistä tiedän? Olen näitä asioita ja tilanteita omassa arjessani ennakoinut ja tarkkaillut. Nyt harkinnan jälkeen myös kirjoitin.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 14.11.2018