Espoon yhteislyseon lukion rehtori Saila Posti-Lindström kyseenalaisti kolumnissaan (Esse 23.2.2012) eliittilukioiden tarpeellisuuden. Olen samaa mieltä siitä, että lähilukio on hyvä valinta suurelle osalle espoolaisnuoria. Toisaalta myös koko lukiokoulutuksen tarpeellisuuden voi halutessaan kyseenalaistaa: ammattikoulun käyneestä voi tulla paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin ylioppilaasta.

Tahdon kuitenkin lämpimästi kannustaa eliittikouluihin pyrkiviä nuoria. Lukiot, joihin on erityisen korkea keskiarvoraja tai jotka muuten edellyttävät opiskelijoiltaan erityistaitoja, ovat oivallinen lisä opetustarjonnassa. Myös koulujen välinen terve kilpailu on hieno asia, sillä ilman kilpailua ei useinkaan ole kannustavia tavoitteita.

On kyseenalaista todeta eliittilukioon tahtovalle nuorelle hänen haaveensa olevan turha tai jopa haitallinen. Eliittikoulut sekä tukevat nuoria heidän kunnianhimoisessa opiskelussaan että suhtautuvat ymmärtävästi myös nuorten muihin tavoitteisiin, esimerkiksi urheilu- tai musiikkiharrastuksessa kehittymiseen.

Eliittilukioiden opettajat eivät välttämättä ole muita parempia. Erot muihin kouluihin löytyvätkin muualta, lähinnä arvoista. Eliittilukiot tarjoavat sellaista koko elämän säilyvää henkistä pääomaa, joka ei ole suoraan rahassa mitattavaa. Eliittilukioiden ilmapiiri on yleensä erilaisuuden salliva ja avoin muutoksille – eivät nämä koulut muuten pysyisi vuodesta toiseen yhtä suosittuina.

Katariina Sorvanto, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan luottamushenkilö (Kokoomus) ja vapaaehtoistyöntekijä, Ressun lukion abiturientti 1996