Kuka kiusaa ja ketä? Mitä on työpaikkakiusaaminen? Mitä se ei ole? Entä miten kiusaamista voitaisiin edes hieman vähentää? Tarkastelutapoja ja vastauksia on usean väitöskirjan – saati sitten blogipäivityksen – verran.

Kiusaamista esiintyy paljon ja se on väärin. Kuitenkaan kaikki, mitä väitetään tai koetaan kiusaamiseksi, ei sitä oikeasti ole.

Kiusaaja osaa usein olla toisille mukava ja viehättävä, toisille taas hirveä. Joskus fanaattisesti puheissaan kiusaamista vastustava aikuinen saattaakin itse olla työpaikan pahin kiusaaja. Hän ei toki itse ymmärrä tai ainakaan myönnä toimivansa mitenkään väärin: korkeintaan hän vain kostaa kokemansa loukkaukset. Tällaiset tilanteet ovat haasteellisia koko työyhteisölle.

Jos onnistuu riitaantumaan niin esimiehensä, kollegojensa kuin asiakkaidensakin kanssa väittäen heitä kaikkia kiusaajiksi, on melko epäuskottavaa, että syy aina olisi muissa. Silti kiistoihin usein ajautuva henkilö voi vakaasti olla sitä mieltä, että omiin toimintatapoihin kohdistunut kritiikki olisi kiusaamista. Mutta onko se?

Työpaikalla tapahtuvaa kiusaamista kutsutaan työturvallisuuslaissa häirinnäksi tai epäasialliseksi kohteluksi. Aluehallintoviraston mukaan häirintä on usein järjestelmällistä ja jatkuvaa toista alistavaa toimintaa tai käyttäytymistä. Häirintä ja epäasiallinen kohtelu voivat ilmetä muun muassa kiusaamisena, seksuaalisena häirintänä tai työnantajan työnjohtovaltuuksien ylittämisenä. Kiellettyä on esimerkiksi sellainen epäasiallinen kohtelu, josta voi olla haittaa terveydelle.

Häirintää tai epäasiallista kohtelua eivät kuitenkaan ole ihmisten väliset näkemyserot tai erimielisyydet, vaikka ne koettaisiinkin loukkaavina ja vaikka ne huonontaisivat keskinäisiä suhteita. Myöskään työtä koskevien pulmien käsittely- ja ratkaisuyritykset, esimiehen tapa johtaa työtä käskyillä tai perustellut kurinpidolliset toimenpiteet eivät ole kiusaamista, vaikka ne tuntuisivatkin ahdistavilta.

Sekä kielteisen palautteen antaminen että vastaanottaminen vaativat taitoa ja luonnetta. Jotta vaikeissa tilanteessa päästäisiin eteenpäin, palautteen lisäksi voi olla syytä pohtia muun muassa työtehtävien muokkaamista. Erityisesti epäselvien tavoitteiden ja tehtävien on todettu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan työpaikkakiusaamiseen. Yksinkertaisimman perustelun mukaan tämä johtuu siitä, että epämääräisissä oloissa kiusaamiselle ja pahalle ololle jää paljon tilaa.

Tarkoituksenani ei ole vähätellä työpaikka- eikä muutakaan kiusaamista. Tahdon silti painottaa, että suurimpaan ääneen muita syyttävää ei aina kannata uskoa.