Tahdon uskoa, että tarinan isä tämän jälkeen antoi aikaansa lapselleen aivan maksutta. Mutta entä ne lapset ja perheet, joissa vastaavaa keskustelua ei käydä? Miten paremmin muistaisimme ja ehtisimme olla yhdessä läheistemme kanssa?

Läheisyys

Olen monessa kolumnissani korostanut työn merkitystä. En ole muuttanut mieltäni, mutta toisaalta on tärkeää muistaa myös levon ja palautumisen arvo. Elämässä meillä monella on erilaisia vaiheita: välillä on kiireempää ja välillä taas on syytä rauhoittua.

Onko meillä jouluna aikaa tähän? Toivottavasti. Joulu on ilon ja rakkauden juhla.

Vaikka emme kokisikaan itseämme erityisen varakkaiksi, niin silti kaikenlaista tavaraa on usein kotona paljon. Joskus sitä on jopa niin runsaasti, että ammattijärjestäjän apu olisi tarpeen. Osalla tavaralahjoista on suuri ja pysyväkin arvo, mutta osa taas saatetaan kokea enemmänkin rasitteena, jos niitä ei pysty hyödyntämään.

Mitä muuta sitten voimme antaa? No vaikkapa sitä omaa aikaa ja läheisyyttä.

Aikalahja

Erilaiset aikalahjakortit kasvattavat suosiotaan. Idea on mielestäni käyttökelpoinen: pienikin lapsi voi askarrella kortin, jossa lupaa antaa aikaansa vaikkapa kotitöihin. Lopputuloksellakaan ei niin ole väliä, koska tärkeintä on tällöin yhdessä tekeminen.

Toisaalta aikuisetkin voivat luvata priorisoida aikaansa perheenjäsentensä hyväksi. Toki sen voi tehdä muutenkin – jopa ilman erityisiä lupauksia – mutta ehkä ”lahjakorttilupaus” tekee tahdonilmaisusta vielä konkreettisemman.

Millaisen aikalahjakortin itse toivoisin? Vaikkapa yhteisiä juoksulenkkejä puolisoni kanssa: jaksaisikohan hän minun hidasta, mutta toivottavasti vähitellen nopeutuvaa vauhtiani? Tietysti myös yhdessäolo ilman kiirettä ja mitään erityisiä vaatimuksia kelpaa aina.

Entä millaisen aikalahjakortin voisin antaa? Puolisoni kanssa lomailen rauhassa Tapaninpäivästä uudenvuodenaattoon. Lapseni kanssa taas lähden pienelle matkalle hieman ennen joulunpyhiä.

Joulukirkko

Joulunaikaa ei ole vain se päivä, jolloin lahjat jaetaan. Joulunaika kestää ainakin minun kalenterissani marraskuun lopulta tammikuulle asti.

Kyse ei ole vain kaupallisuudesta. Ylöjärven seurakunnan toimintaan osallistuessani olen kokenut esimerkiksi adventtimessut ja konsertit tärkeiksi väyliksi hiljentyä ja nauttia joulun tunnelmasta.

Jouluaattona ja -päivänä kirkkoon lähtevät monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät siellä juuri muuten käy. Mielestäni on tärkeää, että seurakunta omalta osaltaan mahdollistaa kullekin osallistumisen juuri niihin tilaisuuksiin, jotka itselle sopivat. Joskus tietysti tila asettaa rajat ja joku liian myöhään paikalle saapunut jää ulkopuolelle.

Jos näin pääsee käymään, niin suosittelen tulemaan myöhemmin uudestaan ja kokeilemaan, miltä tuntuu istua hieman väljempään kirkonpenkkiin. Joulun ilo koskettaa vaikka vielä loppiaisenakin – ja pohjimmiltaan samaa sanomaa on tarjolla ympäri vuoden.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 7.12.2016