”Kuka sinä olet?” Mitä vastaat tähän kysymykseen? Minä kerron nimeni.

Oppikirjojen mukaan monen hyvän myyjän käyttämä konsti on puhutella ostajaa etunimellä. Ihminen huomioidaan henkilökohtaisesti. ”Hei Katariina” saattaa kuulostaa korvaani varsin mukavalta. Mutta voi etunimen käyttö olla huononkin myyjän toimintatapa – erityisesti silloin, jos nimi on väärä.

Muutaman kerran olen saanut mainospostia aloituksella ”Hei Etunimi!” No heipä hei, unohtuikohan jokin työvaihe ennen lähettämistä?

Vielä useammin minua lähestytään käyttäen nimeä, josta en itselläni pidä. Rekisteristä poimitaan ensimmäinen etunimi ja minä käytän kutsumanimenäni kolmatta.

Harvemmin kanssani syntyy kauppoja, jos aloitus ei miellytä. Sen verran herkkä ja turhamainen olen. Kerran kuitenkin houkutti jatkaa keskustelua, kun kiinteistönvälittäjä viestitti minulle ”Tervehdys Anneli” (eikä tuo ole mikään etunimistäni) ja näppäilinkin jo ”Moi Jorma” (vaikka hänen nimensä oli jokin ihan muu), mutten sitten kuitenkaan viitsinyt jatkokysymyksiäni lähettää, keljuilumielessäkään. Luottamus hänen tietoihinsa ja taitoihinsa oli mennyt.

Toisinaan sukunimekseni on kirjoitettu ”Koski”, ilmeisesti yritykseni mukaan. Siitä olen jopa ilahtunut, vaikka virallisiin asiakirjoihin onkin pitänyt korjata tuo virhe. Voisin vakavasti harkita itselleni sukunimeä, jonka alussa olisi Koski. Sellainen löytyisi lähisuvustani ja sopisi minulle mielestäni kauniisti.

Mutta syntyisikö muutoksesta myös rumia puheita? Tottakai. Nimenvaihdoksesta lähtisi uusia juoruja perheestäni liikkeelle: ”Nytkö ne erosivat?” Pahanpuhujat saisivat polttoainetta: ”Yritimme kyllä heitä tukea, mutta apumme ei kelvannut, vaikeita ihmisiä ovat kumpikin, huolta ja palautetta on kertynyt.”

Eräs tuttavani tuttava vaihtoi kauan sitten sukunimensä, silloin kun naimisissa olevalle naiselle tuli mahdolliseksi käyttää omaa tyttönimeään. Pariskunta pysyi yhdessä. Moni heidän kaukainen tuttavansa luuli, että mies oli ottanut uuden vaimon, kun sukunimi oli eri. Selän takana kummasteltiin, kuinka samannäköinen rouva oli kuin aiempikin, kovin iäkäs vaan jo. Etunimikin oli sama. Miksi mies noin vanhan otti? Vuosia sitten tavattu puoliso näytti paljon nuoremmalta.

Nimi on tärkeä osa ihmisen identiteettiä: henkilöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. Nimen on parasta tuntua omalta. Aivan niin kuin puolisonkin – oli hän sitten saman- tai eriniminen.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Ylöjärven Uutisissa 27.10.2021