Seurakunnan perhekerhoon osallistunut äiti närkästyi, kun ohjaaja piti loppuhartauden. ”Miksi täällä on tällaista, ei me tänne rukoilemaan olla tultu!”

Äidillä on oikeus mielipiteeseensä, mutta niin myös seurakunnalla on oikeus, ja mielestäni myös velvollisuus, järjestää hartauksia. Seurakunnan kerhot erottaa muista pitkälti uskonnon näkyminen. Tärkeä sanoma voi välittyä arkisessa keskustelussa, mutta pidän myös yhdessä hiljentymistä tärkeänä kaikessa seurakunnan toiminnassa.Uskon ja toivon, että hartauksia on jatkossakin, ja niitä myös lisätään. Kannatan seurakuntatyön perimmäisen sanoman näkymistä ja kuulumista senkin uhalla, ettei joku siitä pitäisi.

Katariina Sorvanto, luottamushenkilö, vapaaehtoistyöntekijä, Espoon tuomiokirkkoseurakunta