Päivän lehdessä (HS 5.9.2012) neuvottiin, miten kavereiden Facebookiin lataamat kuvat saa korvatuksi muilla. Toimittaja kertoi, kuinka lapsiaiheiset otokset ärsyttävät hänen ystäväänsä. Nyt ne voi vaihtaa kissankuviin.

Vastaavia keinoja löytyy lisää, jos joku muu asia Facebookissa harmittaa. Äärimmäisenä ratkaisuna on tietysti se, ettei enää käytä kyseistä sovellusta.

Entä virtuaalimaailman ulkopuolella? Mikä ottaa päähän? Oman kokemukseni ja viime aikoina tuttavilta kuulemani mukaan muun muassa seuraavat asiat:

  • korkeat verot
  • työpaikan kulunvalvontajärjestelmä
  • kuntauudistus
  • siivoamattomat lehti- ja vaatekasat kotona
  • epäolennaisia asioita korostavat vaalimainokset
  • kauppakassiin hajoavat jukurttipurkit
  • päiväkodin hoitaja, joka ei anna nälkäiselle lapselle leipää, jos nakkikastiketta ei ole ensin syöty
  • laiskat ja hutiloivat isännöitsijät
  •  tottelematon jälkikasvu
  • laihduttaminen ja kevyttuotteet.

Eli välillä melkein kaikki ärsyttää.

Mihin voin itse vaikuttaa? Omaan kiukkuiseen mielialaani tehoaa pikalääkkeenä liikunta. Pitkäkestoisemmin taas auttaa ihmisten tapaaminen ja kirjoittaminen.

Voin vaikuttaa moniin harmituksen kohteisiin myös ”pikkupoliitikkona”. Asetuin ehdokkaaksi Espoon kuntavaaleissa, joten esimerkiksi kunnallisveroon ja päiväkotiasioihin on nyt mahdollisuus pureutua. Hyvät palvelut eivät aina ole kiinni rahasta, vaan asenteista ja johtamisesta. Omat kokemukseni lapseni päivähoitoajoilta ovat pääosin hyviä, mutta kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Tämä blogi ei kuitenkaan ole pelkästään kunnallisvaaleja varten. Tarkoituksenani on kommentoida elämää ylipäänsä, koska tahdon kehittyä kirjoittajana. Tavoittelen kepeää sävyä, sillä se ymmärtääkseni kuuluu blogitekstien luonteeseen. Arvioitavaksenne jää, miten tässä onnistun.