Toimin kymmenettä vuotta yrittäjänä. Palkkasin juuri ensimmäisen työntekijän. Hän on alusta alkaen ottanut hienosti vastuuta ja avustanut minua merkittävällä panoksella. Mikä upea voimavara!
Entinen työmarkkinajuristi, tietokirjailija Kauko Parkkinen väittää, että työvoimasta puhumista voi pitää rasismina ja vihapuheena (K&k 6.2.). Mielestäni ei voi. Työvoima-sana on myönteinen ja arvostettu.
Rasismissa ihminen tai ihmisryhmä asetetaan muita alempiarvoisempaan asemaan esimerkiksi ihonvärin, kulttuurin, kielen tai uskonnon perusteella. Vihapuheella taas pyritään esimerkiksi hiljentämään vähemmistöjä, joilla on muita vähemmän yhteiskunnallista valtaa.
Yli kahdella miljoonalla työntekijällä on Suomessa varsin suojeltu asema niin lakien, oikeuskäytännön kuin monien muidenkin etujen puolesta. Työtä ja työn tekemistä arvostetaan. Vähemmistöihinkin kuuluvia tuetaan työllistymisessä, jos se ei suju omin avuin.
Seurakunnissakin panostetaan työvoimaan. Monet lähijohtajat kouluttautuvat ahkerasti ja käyttävät työntekijöiden työhyvinvointia lisääviä keinoja esihenkilötyössään. Työntekijöiden yksilöllisiä tarpeita huomioidaan.
Voima on vahva sana. Myös seurakunnilla on syytä olla sekä veto- että pitovoimaa. Yhdessä työvoiman kanssa nämä ovat mahdollisia. Korkeamman voiman siunauksella.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivuilla 26.2.2025 ja printtilehdessä 3/2025 (27.2.2025).